Aamiainen on katettu |
Aamiaisen jälkeen lepäilimme hetken jonka jälkeen menimme käymään Starbucksissa kahvilla, ja etsimässä meitä lähellä olevan Lidlin (joka ei muuten ollut yhtä paljon halvempi muita kauppoja kuin Suomessa). Tämän pikku lenkin jälkeen lähdimme lauantain kunniaksi ulos syömään ja kävelimme London Bridgelle päin tarkoituksena löytää joku kivan näköinen ravintola. Heti sillan jälkeen, Lontoon palon monumentin vieressä oli kivan näköinen kuppila, The Hydrant, jossa listakin kuulosti hyvältä, joskin melko kalliilta. Tilattiin kasvisannokset jotka paljastuivatkin tosi pieniksi "side disheiksi"... HIntaa oli kuitenkin 8 puntaa ja oluella 6 puntaa... Onneksi vedettiin Starbuckissa aiemmin niin isot porkkanakakut, ettei meillä mikään huutava nälkä ollutkaan.
Paven eka Starbucks reissu ja vieläpä ilman kahvia |
The Hydrant |
Koska Pave oli vieläkin vähän kipeä, oli meillä tarkoitus viettää lauantai-iltaa hostellilla juustojen ja viinin kera katsoen Harry Potteria. Emme kuitenkaan saaneet katsoa elokuvaa rauhassa, koska huoneessamme osa jo nukkui ja keittiössä ihmiset metelöivät liikaa, joten päätimmekin myöhään illalla sittenkin lähteä katsastamaan Lontoon yöelämää. Lontoon yksi kuuluisimmista klubeista, Ministry of Sound sijaitsee aivan hostellimme lähellä, joten halusimme mennä sinne.
Juustoissa luki tekstit suomeksi, heh |
Klubille oli jonkin verran jonoa, mutta meidät otettiin jonon keskeltä jonon ohi, en tiedä miksi, luultavasti koska olimme ainoat tytöt jonossa. Sisään piti kävellä metallinpaljastimen läpi ja ovella varmisteltiin, mitä musiikkia olemme tulossa kuuntelemaan, joten odotukset olivat korkealla. Sisäänpääsymaksu oli opiskelija-alennuksellakin aivan tajuttoman kallis, 21 puntaa, normaalihinta olisi ollut 26 puntaa, yli 30 euroa!!! Myös juomat olivat todella kalliita, energiajuoma-vodka sekoitus 9 puntaa... Ministry of Sound oli todella iso paikka ja puitteet olivat hienot, ja musiikki oli hyvää, mutta muuten se oli todella suuri pettymys. Oletimme sen olevan paikka hyvälle musiikille ja tanssimisille, mutta ainakin tuona iltana se oli vain täynnä lähenteleviä miehiä. Oli todella sääli ettei siellä saanut tanssia rauhassa. Viivyimme siellä kuitenkin melkein aamu viiteen saakka, koska emme halunneet lähteä liian aikaisin maksettuamme niin paljon sisään.
Sunnuntai menikin sitten lepäillessä ja pitsaa syöden. Ensimmäinen viikko Lontoossa on takana ja seitsemän vielä edessä.
Oona ja Pave
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti