Together again

Poikaystäväni Samuli tuli tänä viikonloppuna moikkaamaan kuuden viikon erossa olon jälkeen. Saimme Paven kanssa perjantain vapaaksi, koska hänenkin perheensä tuli käymään Lontoossa.

Samuli oli täällä torstaina aamupäivällä, pääsin hieman aiemmin töistä jonka jälkeen kävimme viereisessä pubissa syömässä ja suuntasimme kohti RestUp hostellia. Se sijaitsee alle kilometrin päässä Dover Castlesta ja siellä oli kahden hengen huoneita melko edullisesti, joten valitsemme sen viikonlopun majapaikaksi.

Heti torstai-illalla meillä oli ohjelmassa Thriller Live-musikaali, joka arvatenkin oli kunnianosoitus Michael Jacksonin musiikille ja elämälle. Musikaali esitettiin ihanassa vanhassa Lyric teatterissa Sohossa. Sain meille hyvät paikat netistä melko edullisesti, noin 30 punnalla, normaalihinta lipuille olisi ollut muistaakseni 70 puntaa.

Hyvää ja edullista vietnamilaista Whaam-ravintolasta

Itse esitys oli aivan tajuttoman hyvä ja suosittelen ehdottomasti mennä katsomaan sen jos vähänkin pitää Michael Jacksonin musiikista. Laulajat olivat todella hyviä ja musikaalin kruunasi aivan MJ:ltä näyttävä tanssija joka veti popin kuninkaan legendariset liikkeet upeasti. Ainut huono puoli esityksessä oli, että alkoi harmittamaan etten koskaan ehtinyt näkemään Jacksonia livenä.

Perjantain vietimme shoppaillen Oxfordstreetin ja Regentstreetin ympäristössä ja illalla kävimme Chinatownissa syömässä ja kiertelemässä joitain pubeja.

Piccadilly Circus

Taas Chinatownissa

Lauantain aloitimme kaksituntisella East end and street art-kävelykierroksella, joka oli mielenkiintoinen ja opas kertoi hauskoja juttuja itäisen Lontoon historiasta. Kierroksen kruunasi katutaide ja graffitit, joita emme välttämättä olisi ilman opasta löytäneet. Lounaan jälkeen kävimme vielä vähän kiertelemässä kauppoja ja illemmalla pubeja. Tarkoituksemme oli lähteä vielä kuuntelemaan yhden suosikki dj:mme keikkaa Fabric klubille, mutta emme jaksanetkaan oltuamme koko päivän liikenteessä.

Sunnuntaina luovutettuamme huoneen kävimme aamiaisella ihanassa Le Pain Quotidien luomukahvilassa. Paikka oli melko tyyris mutta viihtyisä ja ruoka oli hyvää. Aamiaisen jälkeen teimme vielä lenkin Tower Bridgen kautta joen ympäri, kävimme lounaalla kivassa japanilaistyylisessä ketjuravintola Wagamamassa ja sitten olikin Samulin aika lähteä kohti lentokenttää.

Eroaminen oli taas haikeata kivan viikonlopun jälkeen, mutta enää 11 päivää Lontoossa jäljellä joten eiköhän tässä selvitä. Aika kuluu niin nopeasti!

Oona